Aamuihmisiä
Muistatteko kun kerroin tästä tuotteesta. En puhunut palturia, kun sanoin että minulta löytyy tätä pussillinen kotoa, avattuna, hyvänä aikomuksenaan tulla syödyksi. No, se on siellä edelleen.
Vaikka minun piti aloittaa sen postauksen jälkeen sen syöminen, niin en aloittanut. Jauhe kiireiselle ja stressaantuneelle (hyvää stressiä) ihmiselle on olemassa, mutta kun ihminen on niin ”kiireinen” ettei ehdi sitä syödä. Siis ehdin kyllä syödä litra tolkulla jäätelöä. Ja surffailla kaikki vapaa-aika naamiksessa. Ja ehdin myös nykyään käydä silloin tällöin ratsastamassa. Mutta kun aamulla heräämisen ja lähtemisen välissä pitäisi ottaa lasillinen huoneen lämpöistä vettä, lisätä siihen teelusikallinen elämänlaatua parantavaa jauhetta ja juoda se, on se ylitsepääsemätöntä.
Ihailen suuresti ihmisiä, jotka aloittavat aamun (vaikka täytyisi poistua kotoa 6:20) käymällä virkistävässä aamusuihkussa, laittamalla hiuksiaan kiharalle, meikkaamalla -edes jotenkin – keittämällä aamukahvit, syömällä kunnon aamupalan, juomalla toisen aamukahvin samalla kun silmäilee Hesarin kulttuurisivuja.
Heräsin tänään 6:59. Poistuin kotoa 7:16. Meikkasin linja-autossa ja totesin, että tunikan ollessa melko lyhyt, olisin voinut laittaa myös housut jalkaan.
Mutta eipä tämä mitään, täytyy sitä elämässä aina haasteita olla. Itselleni heitän haasteeksi kylmien aamusuihkujen ja kulttuuripläjäysten lisäksi meikkaamisen. Kymmenisen vuotta –jopa viisi vuotta- sitten olin sitä mieltä, että minusta ei koskaan tule meikittä lastenvaunuja työntelevää ponnarinaista. No, minusta tuli sellainen – vaan ilman lastenvaunuja. Nykyisin tunnen oloni erikoiseksi, jos olen meikannut kunnolla. Tähän täytyy tulla muutos! Rakastan meikkejä, rakastan meikkaamista! En rakasta näyttää siltä, että olen lähtenyt aamulla kotoa 17 minuutissa! Siinä ei ole mitään hauskaa eikä ihailtavaa.
