Kuin viimeistä päivää
Oli vuosi 2004, kun Sokoksen henkilökunnan ovet avautuivat nuorelle nätille tytölle ensimmäisen kerran. Siitä suhde Sokokseen on vakiintunut ja kestänyt aina tänne saakka. Tuo tyttö on Leena. Lempeä Japania sujuvasti puhuva ilopilleri on valloittanut monen asiakkaan hurmaavalla hymyllään – ja ennen kaikkea kielitaidollaan.
- Jännä ajatella, että viikon päästä olen viimeistä päivää täällä, Leena kummastelee. Mutta on aika siirtyä eteenpäin. Kohta puolin filosofian maisteri, Leena 26v. on opiskellut koko Sokos -uransa ajan yliopistossa ja jatkaa nyt toisen työnsä parissa uunituoreena päätoimittajana Japan Pop -lehdessä. Kaverit jäävät toki Sokokselle, mutta tuskin elämästä mihinkään. Tohtorin papereista haaveileva tyttö jatkaa näillä näkymin kirjojen tenttimistä, mutta loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä hän haluaa mennä spinningiin ja istuutua taas kahden vuoden tauon jälkeen pianon ääreen.
– Mieleenpainuvin kokemus asiakaspalvelusta oli, kun eräs japanilainen turisti etsi meiltä tuotetta, jota meillä ei kuitenkaan ollut. Ohjasin hänet toiseen liikkeeseen, mutta sieltäkään ei ollut löytynyt. Turisti kuitenkin palasi luokseni tämän asian kertomaan ja sen, että oli saanut minulta niin hyvää palvelua. Juttelimme ja hän kysyi nimeni ja saako ottaa minusta kuvia. Kahden kuukauden päästä minulle tuli Japanista paketti, jossa oli kuvia ja hänen löytämänsä japanilainen kansantarina, joka muistutti hänen mielestään minua. Se oli kyllä hellyttävä ja mieleenpainuva tapaus, Leena muistelee.
Mekin muistelemme sinua Leena, lämmöllä ja kaivaten. Tämän kunniaksi ensi viikolla Sokos -muotia pienissä makupaloissa esittelee itseoikeutetusti Leena lomani ajan. Ja sinä löydät hänet vielä ensi viikon ajan Helsingin Sokoksen urheiluosastolta! Kiitos ja kumarrus.
